Solarfilms Inc.

Reijo Mäen jännitysromaanien yksityisetsivä Jussi Vares on turkulainen, joka aika monessa teoksessa poistuu kotikaupungistaan työn ja rahan perään.

Kirjassa Jäätynyt enkeli Vares kutsutaan Poriin selvittämään kauniin naisen outoa kuolemaa.

Reijo Mäki tiesi mistä kirjoitti. Hän on kotoisin Siikaisista Pohjois-Satakunnasta ja tuntee Porin sekä sisältä että ulkoa.

Opiskelukaupunkiinsa Turkuun hän muutti vasta varttuneena ja teki dekkarisankaristaan Jussi Vareksestakin turkulaisen.

Koska Vares on sattuneesta syystä aika saman oloinen mies kuin Mäki, niin myös Vares liikkuu Porissa rosvojen ja naisten seassa sujuvasti.

Ajatus Porista elokuvan kuvauspaikkana innoitti Aleksi Mäkelää niin paljon, että hän valitsi Jäätynen enkelin toisen Vares-elokuvansa käsikirjoituksen pohjaksi.

”Kun kahlasin Mäen tuotantoa uudestaan läpi toista Vares-elokuvaa varten, niin muistin nähneeni tuon tuostakin Porin valtakunnallisissa rikosuutisissa.”

”Ehkä juuri siksi pysähdyin Jäätyneen enkelin kohdalla ja aloin nähdä Porin entistä useammin pienissä otsikoissa. Porille ne eivät ehkä ole parasta matkailumainosta, mutta elokuvaa ajatellen oikein sopivia.”

Mäkelä piti myös kirjaan kirjoitetuista porilaisista ihmisistä, joiden tyypittely oli Reijo Mäenkin asteikolla hulvatonta. Galleriassa kaikki roistot ja osa muistakin hahmoista on piirretty kieli poskessa.

Mäkelän valmiissa V2-elokuvassa Porista ei näytetä kaunista joenvartta tai vehmaita puistomaisemia. Kuvauspaikkoja ja ympäristöjä valittiin kyllä ulkonäön perusteella. Mutta peruste ei ollut kauneus.

Elokuvan dialogissakin Pori vilahtelee, eikä aina positiivisessa valossa.

Kun Vares ihmettelee, miten Käppärän poikien mafia voi pyörittää Poria mielensä mukaan, niin tutkiva journalisti Jalkanen vastaa räkäisellä tokaisulla:

”Hei, tää on PORI!”

Kun amatöörinäyttelijä ja biseksuaali Lila Haapala komentaa pistoolia heilutellen Varesta laskemaan housut kinttuihin, niin Vares tekee työtä käskettyä ja ihmettelee:

”Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?”

 Rampe Toivonen

(Kirjoitus julkaistu myös Villilä-lehdessa joulukuussa 2006)