Solarfilms Inc.

REIJO MÄEN JALOVIINAHENKISET
VARES-TARINAT

OSA 1
FAUNIN ILTAPÄIVÄ
Ulko-ovessa tuijottaa pronssiin pakotettu sarvipää - ei piru vaan peura. Ja oven takana odottaa tuttu pakottamaton tunnelma. Jussi Vares astuu yli kynnyksen, ja samassa jää taakse koko paha maailma. On hiljaista. On se aika päivästä, jolloin baaritiskillä istuu ainoastaan pari perusnaamaa. Ei häiriötekijöitä. Vareksen eteen ilmestyy matala lasi - ja siihen se vakiojuoma. Yhden tähden pullosta lorisee hienoa, ruskeaa ainetta. Sitten vaan iltapäivälehti käteen ja siirtyminen tutulle ensimmäisellä sarkofagille. Odottava siemaisu. Makunystyrät kehräävät. Faunin iltapäivä. Tämä se kai on nyt juuri sitä.

OSA 2
TALONMIEHEN HERKKÄ HETKI
Mies astelee baaritiskille ja asettuu jakkaralle Jussi Vareksen vierustalle. Ulkona on tuiskunnut märkää lunta koko päivän, säätiedotus lupailee vaan lisää samaa hauskaa. Urakan jälkihiki viipyy punottavalla naamalla. ”Laitappas mulle pyrypäivän ryyppi!” mies tokaisee kyypparille. Lasi täyttyy piripintaan ruskealla herkulla. Vares vilkuilee sivusilmällä. Jussi tuntee miehen, hän tietää entuudestaan äijän juoman. Talonmiehen Tuumaustauko - se on jallukola ilman kolaa. Mies maistaa ja oikaisee selkänsä. Pieni hymy. ”Lumisade – nojoo – sehän kuuluu suomalaiseen talveen, rutinat pois!”

OSA3
JOUTSENLAULU
Jussi Vareksella on syynsä lainata kaverin mökkiä ja vetäytyä toviksi katukuvasta. Tai oikeammin syitä on neljä, ja pieninkin niistä painaa 101 kiloa. On viides mökkiaamu. Jussi saapastelee laiturille juomaan kahvit. Äkkiä paikalle lipuu vitivalkoinen joutsen. Mies ja lintu tuijottavat toisiaan hetken. Sitten joutsen ui pois. Ja se päästää valittavan äänen. Vares luulee ymmärtävänsä lintua. Joutsenuros on ihan ypöyksin. Kesä etenee kohisten, mutta tämä toinen - se jonka kanssa aina on pesä rakennettu - se ei ole enää rinnalla. Pala nousee Jussin kurkkuun. Pakko mennä sisään: hakemaan kahviin jotain lämmittävää, lohduttavaa.    

OSA 4
VALTTERI - KAUKOPARTIOMIES    
Jussi Vares istuu ikkunapenkillä. Valtteri-setä tuijottaa ulos kuusikkoon ja muistelee: ”Keväthangilla sujuteltiin, kun Bergin Taisto laski latumiinaan. Kuuli naksahduksen, mutta paino vaan suksen syvemmälle, se pelasti meidät, jotka tultiin siinä kannoilla”. Jussi ja setämies ovat tovin hiljaa. Illan valo vähenee, pihakuusikko tummuu. Valtteri jatkaa: ”Viikkoa myöhemmin päästiin Rukajärvellä omalle puolelle. Mentiin tietenkin partiosaunaan. Otettiin Taiston muistolle... leikattua konjakkia.” Jussi nyökkää, alkaa availla matkakassia. ”Hyvä, että poikkesin tullessa liikkeessä... tässä olis sitä samaa. Josko otettaisiin sankarille?”  

OSA 5
SYNKKÄ JA SYKSYINEN YÖ
Jussi Vareksen vanhat bootsit litisevät ylärinteessä, ja puuskittainen, vihmova yösade kastelee miehen tukan. Vilu tuntuu luissa ja ytimissä. Lähes kolme tuntia on kulunut postatessa vetoisessa porttikäytävässä. Ja lopputulos on nolla, nothing, zero, nietu. Se tyyppi ei ikinä ilmaantunut sen naisen luokse, jolle oli eilen tullut lähetys. Vares ottaa kiinni kahvasta, astuu sisään. Mukava lämpö tulvahtaa jäseniin jo pelkästä baaritiskin näkemisestä. Kyyppari morjestaa. ”Onk vilu?” Jussi istahtaa alas jakkaralle, nyökkää.  Kyyppari tietää sanomattakin, mikä tässä kohdin lämmittää. Vares huokaa. Ja kiittää.