Mene sisältöön

 
 

OHJAAJAN SANA ELOKUVASTA

Matti Grönberg haluaa painottaa elokuvan suvaitsevaisuutta ja humaania sanomaa.
ohjaaja06.jpg_390

"Heikki Vihisen ja Timo Kahilaisen käsikirjoittama näytelmä Alivuokralainen on pyörinyt Tampereen Teatterissa täysille saleille jo viisi vuotta.
Kyseessä on vauhdikas farssi, josta Timo Ja Heikki ovat muokanneet kummelityyppisen elokuvaversion.
Elokuva on saanut lukuisia uusia kohtauksia. Laurin ja Paulin asunto on sekä näytelmässä että elokuvassa keskeisessä asemassa, mutta asunnon lisäksi elokuvaan on kirjoitettu uusia kohtauksia Laurin ja Paulin työpaikoille, John Molotovin kumitelakomppaniaan, Robbanin Sisätilapoikien liikkeeseen, Bengt "Pena" Palmbergin kartanoon ja Helsingin kaduille ja toreille.
Elokuvaversiossa on mukana kaksi näyttelijää, joilla on sama rooli sekä näytelmässä että elokuvassa. Ritva Jalonen on Laurin ex-vaimo Marketta, Tuija Ernamo on Lydia-täti kuten näytelmässäkin. Heikki Hela on näytelmäversiossa Carl-Robert Christian Palmberg eli Robban, mutta elokuvassa hän näyttelee munuaisvaivaisen vääpeli Molotovin roolin.
Kaikki muut Alivuokralaisen roolit on miehitetty uudelleen.
Elokuvaversioon on lisätty myös muutamia uusia rooleja. Lydia-tädin kotiapulaisena touhuaa Inkeri Sortavala. Robbanin ex-rakastettuna kuvioita sekoittaa komearaaminen Alvaro. Bengt "Pena" Palmberg ja hänen hovimestarinsa valottavat Robbanin menneisyyttä.
Pienissä sivuosissa kankaalla vilahtavat myös Taneli Mäkelä, Leea Klemola ja Jukka Rasila tv-ryhmineen.
Ohjaajan näkökulmasta katsoen suurin haaste oli saada tämä hersyvä tarina kerrottua omana itsenäisenä teoksena elokuvan keinoin, ilman tunnetta, että kysymyksessä on menestyneen näytelmän halpa valkokangaskopio.
Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli tietysti näytelmäkäsikirjoituksen muokkaus toimivaksi elokuvakäsikirjoitukseksi. Tässä tehtävässä Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen onnistuivat mainiosti, käsikirjoitus on monitasoinen, rikas, vauhdikas sekä huomattavan visuaalinen.
Elokuva poikkeaa muutamissa oleellisissa kohdissa menneistä Kummelituotoksista.
Alatyylinen ilmaisu loistaa lähes tyystin poissaolollaan, irtovitsejä ja sketsejä ei ole sisäänrakennettu, tarina on ehjä ja yhtenäinen kokonaisuus. Ylenmääräinen parroilla ja peruukeilla pelleily on pudotettu minimiin.
Kummelille luonteenomainen lämminhenkinen ja tarkkanäköinen ihmistyypittely on tallella sekä oivaltava ja napakka dialogi.
Elokuvaversiossa Mikko Kivisen esittämä munuaiskirurgi Lauri Mustonen on nostettu selvästi päähenkilöksi. Tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan, hänen sisäisestä muuttumisleikistä omiin pinttyneihin tapoihin kangistuneesta fossiilista suvaitsevaiseksi lähimmäiseksi.
Mikko Kivinen tulkitsee Laurin roolin aidosti ja hillityn luonnollisesti, häneen vaikeaan tilanteeseensa on helppo samastua ja Laurin vaikeudet saavat katsojan sympatiat puolelleen. Laurin asuinkumppani Heikki Silvennoisen esittämä Pauli on herkkä hyönteistutkija, mutta yllättävän sopeutuvainen uusiin haasteisiin, näin ollen hyvä vastapeluri konservatiiviselle ja yksioikoiselle Laurille.
Yhdessä Pauli ja Lauri luovat elokuvalle vakaan ja uskottavan pohjan, jonka varaan tarinan yllättävät käännökset on turvallista rakentaa.
Elokuvan pahis on Heikki Helan esittämä vääpeli John Molotov jonka älytön öykkäröinti kääntyy pikkupojan isotteluksi, vääpeli, jonka ihmissuhdetaidot ja terveys ovat nollassa, vääpeli, joka löytää rakkauden ja rauhan.
Robbanin sisätilapojat muodostavat ajalle tyypillisen homonelikon, jota johtaa Timo Kahilaisen näyttelemä Robban, joukon älykkö. Heikki Vihinen näyttelee Maccea, joka on isokokoinen kaunosielu. Rafu on Risto Korhonen, johon on kasattu kaikki homomiehen kliseet. Kikke alias Jasper Pääkkönen on ns. normaali.
Tämän nelikon kohtauksissa on tanssillisia ja hyvin kuvauksellisia aineksia.
Alivuokralainen-elokuva ei ole niin farssimainen kuin näytelmäversio, elokuva on vauhdikas ja kohtaukset ovat lyhyitä, mutta kokonaisuus on lähempänä komediaa.
Näyttelijöiden ilmaisua on pienennetty näytelmään verrattuna kohtuullisen paljon.
Kummelin Alivuokralainen on koko perheen elokuva ja se tavoittaa vanhojen Kummelifanien lisäksi aivan uusia katsojaryhmiä.
Elokuvan johtoajatuksena on humaani suvaitsevuuden sanoma."

Ystävällisin terveisin
Matti Grönberg

ohjaaja

 

Sivun alkuun