Solarfilms Inc.

GRAFIIKAN SALKKU 1
Taiteilija Erik Bruun. Sisältää neljä Mannerheim-aiheista grafiikkavedosta 
Professori Erik Bruun (s.7.4.1926 Viipurissa) on maamme johtavia graafikoita. Bruunin monipuoliseen tuotantoon kuuluu suuri määrä kaupallisia julisteita. 50-luvulta lähtien hänen toimeksiantajinaan olivat Hartwall, Fazer, Paulig ja monet muut sen ajan merkittävät mainostajat. 1960-luvulla alkoi Bruunin suuri rakkaus Suomen luontoa kohtaan näkyä hänen tuotannossaan. Syntyi tunnettu Merikotka-juliste ja sittemmin suomalaisen luonnonsuojelun symboli Saimaannorppa-juliste.  Vuosien varrella Bruun on suunnitellut suuren määrän luontoaiheisia julisteita mm. Suomen metsäteollisuudelle ja suomalaisen matkailun edistämiseksi. Julisteiden ohella hänen graafiseen tuotantoonsa kuuluu mm. liikemerkkejä, postimerkkejä, seteleitä ja kirjojen kuvituksia.
Bruunin tuotanto on palkittu monessa yhteydessä ja hänen tuotantoaan on esitelty näyttelyissä ympäri maailman. Tuorein kunnianosoitus on vuoden 2007 Itsenäisyyspäivänä Tasavallan Presidentin myöntämä Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -kunniamerkki.
Erik Bruun asuu Helsingissä Suomenlinnassa ja jatkaa 82-vuotiaana tuotantoaan.

GRAFIIKAN SALKKU 2
Nykytaiteilijat Risto Suomi, Kristian Krokfors, Pekka Ryynänen, Jarmo Mäkilä ja Tapani Mikkonen. Salkussa viisi signeerattua työtä, yksi kultakin taiteilijalta, teosten koko 70 x 50 cm, vedosmäärä 100 kpl.

Risto Suomi (s. 1951) on yksi tunnetuimpia nykytaiteilijoita maassamme. Hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui 1980-luvun alussa. Risto Suomi sekoittaa teoksissaan korkeakulttuurin sekä populaarikulttuurin kuvastoja ja kuvaa usein ihmis- tai eläinhahmoja. Toistuvia eläinhahmoja ovat mm. jänis, hevonen ja linnut, jotka ovat käsitettävissä symbolisina voimahahmoina. Suomen lempivärit ovat sininen - ja erityisesti punainen.

Kristian Krokforsin (s. 1952) grafiikkateosten puistoissa ja puutarhoissa vallitsee, ainakin näennäisesti, hyvä järjestys. Krokforsin teoksissa voi nähdä vaikutteita hänen Andalusiassa viettämistään työskentelyjaksoista, mutta aivan yhtä hyvin muistoja lapsuudesta Etelä-Pohjanmaan selkeäpiirteisissä maisemissa. Puiden muodot ja värit voi nähdä myös symbolistisina merkkeinä vailla yhteyttä paikkaan tai konkretisoituvaan tilaan. Lopulta elävät ja muotoaan muuttavat mielikuvat ovat aina katsojan varassa.

Pekka Ryynänen (s. 1949) nauttii laajaa kansainvälistä arvostusta ja hänen töitään onkin lukuisissa tunnetuissa kokoelmissa. Erityistä kiinnostusta hän herätti aikaisemman kauden töillään Alhambran ornamentiikkaan perehtyneenä kuvittajana, joka on tutkinut tarkasti myös Ravelin Boleron partituurin muuntaen sen rytmin ja sävelkuviot ”musiikiksi kuuroille” – kuviksi, joita näkevät kuulevat. Kaiken hänen ilmaisunsa taustalta kuultaa lisäksi ehdottomuus, pyrkimys antaa katsojalle enemmän, kutsua meidät sisälle hänen kuviensa maailmaan, pysähtyä ja liikkua mukana. Ja samalla tavoin hän ottaa meidät mukaansa myös uusimmissa Silkkitie-teeman töissään.

Jarmo Mäkilä (s. 1952) on väittänyt tämän päivän maailman muodostuvan kuvista. Hän yhdistelee maalauksissaan kuvia, jotka ovat peräisin yhtä lailla maalaustaiteen historiasta kuin sarjakuvista, rock-kuvastosta tai elokuvista. Hän ei useinkaan käytä kirjoista selaillen poimittuja kuvia sellaisenaan, vaan ikään kuin värillisen kalvon läpi nähtynä. Näin ruiskumaalaustekniikalla toteutetut kuvat irtautuvat poptaiteen hengen mukaisesti taiteilijan henkilökohtaisen kädenjäljen palvonnasta. Kuvia lainaillessaan Mäkilä liittyy siihen jälkimodernististen taiteilijain joukkoon, jolle taiteen historia on alituista aiempien kuvien uudelleen muotoilemisen historiaa.

Tapani Mikkonen (s. 1952) on ilmaisultaan ja tekniikaltaan puhdasverinen graafikko. Hän on sisäistänyt vahvan grafiikanperinteen, mutta on myös perinteen uudistaja: Mikkonen tuo maalauksellisia aineksia ja kolmiulotteisuutta grafiikkaan. Vaikka useat teokset ovat abstrakteja, niissä on myös esittäviä elementtejä - luonto- ja kasviaiheet ovat hyvin keskeisiä.