Solarfilms Inc.

Tarinan keskiössä on traagisen lapsuuskokemuksen ahdistama Juhani (Niilo Syväoja), joka päätyy kuuden vuoden sijaiskoti- ja laitoskierteen jälkeen Saaressa sijaitsevaan poikakotiin. Saarella vallitsevat omat lakinsa ja sääntönsä, jotka on laatinut ja joita soveltaa kovalla kädellä Olavi Harjula (Tommi Korpela). Seitsemän pojan ja Harjulan lisäksi Saaressa asuu vain Harjulan vaimo (Kristiina Halttu) ja pariskunnan kaksi tytärtä (Marjut Maristo ja Edit Viljamaa) sekä Tyyne (Kati Outinen), joka huolehtii Saaren eläimistä ja ruokahuollosta. Saaren eristäytynyt yhteisö on kuin oma kokonainen maailmansa.

Elokuva pakottaa katsojan kysymään itseltään, kuinka kauan ihmisen tarvitsee maksaa menneisyyden teoistaan? Milloin voi antaa itselleen anteeksi ja vapautua? Vai voiko milloinkaan? Ja pitääkö maksaa myös muista kuin omista teoistaan?
 

Elokuvan tyylistä
Tummien perhosten kodin dramaattisten tapahtumien ja traagisten kohtaloiden vastapainoksi elokuva sisältää myös lämpöä ja huumoria, joita molempia tarjoaa etenkin Saaren nuoren poikajoukon tiiviit ystävyyssuhteet ja keskinäinen poikamainen kujeilu. Elokuvalle on ominaista, että sen kerronnassa, henkilöissä ja tunnelmassa on koko ajan läsnä havaittavissa oleva ”vinksahtanut” tunnelma, jonkinlainen räjähdysalttius.
Elokuvan kuvakerronta on tyyliltään ”hiljaista”, unenomaista, liki runollisen kaunista. Tämä tapahtumien ja kuvan luoma kontrasti pyrittiin tuomaan mahdollisimman selkeästi esiin jo elokuvan käsikirjoituksessa.
Elokuvan lineaarisuutta murretaan Juhanin varhaislapsuudesta kumpuavilla muistikuvilla reaaliaikatason ollessa Saaressa ja sen tapahtumissa.