Mene sisältöön

 
 

VALITTUJA SITAATTEJA VARES-KIRJOJEN YSTÄVILLE

Reijo Mäen romaanit ovat verbaalista ilotulitusta. Ohessa otteita kirjoista.

Vares maistoi valkoviiniä. Se oli hyvää, muuta hän ei osannut siitä sanoa. Sen sijaan tarjoilijaa olisi voinut kommentoida adjektiiveilla: nenäkäs, arrogantti, ehkä aavistuksen verran hapan, mutta kuitenkin viipyilevä
imelä jälkimaku.
(Kuoleman kapellimestari, s. 160)

"Minä en ole mikään kovin innokas julkisten palvelujen käyttäjä. On ensimmäinen kerta, kun poikkean sivukirjastossa. Täällä lainataan
näemmä kokonaisia kirjoja eikä pelkkiä sivuja."
(Keltainen leski, s. 241)

Vares toivotti hyvät pyhät ja astui kauluksiaan nostellen ulos räntäsateeseen. Taivaalta tippuva tavara ei ollut ainoastaan jalkarätin kokoista vaan myös väristä. Todennäköisesti haju ja makukin
olisivat täsmänneet.
(Jäätynyt enkeli, s. 16)

Johtaja saattoi kuudenkymmenen markan pillerillä saavuttaa
nuoruutensa nousukulman, vähintään yhtä monta astetta kuin HEX:in uljaasti kohoileva käyrä.
(Keltainen leski s.260)

Jussi Vares puolestaan oli aina noudattanut tinkimättömästi omaa vakaata linjaansa, jonka mukaan mies ei voi olla missään niin väärässä paikassa kuin selvinpäin tanssilattialla. "Tough guys don´t dance."
(Pimeyden tango, s. 12)

Vares rekisteröi miehen kärsivinä punoittavat silmät ja tämän otsalla helmeilevät pienet pisarat. Keskirankka krapulatila, vapaalla Richterin asteikolla jossakin kuuden ja seiskan välillä.
(Pimeyden tango, s. 266)

Aaro Vartion vasemmanpuoleinen solisluu naksahti poikki kuin hauras jääpuikko. Paksun jobbarin surkea tuskanhuuto kiiri pitkin tehdaskiinteistön pölyisiä ja autioita käytäviä. Nouseva ja laskeva ääni valitti kuin tuulen ujellus kuivan erämaan perimmäisessä kanjonissa.(Pimeyden tango, s. 251)

Joku kirosi kankkustaan, toinen kehui viime yönä jo melkein saaneensa, esteenä oli ollut enää vain naisen mielipide ja Suomen laki.
(Marraskuu on musta hauta, s. 30)

"Ja pitää myöntää,että koko alkuviikon liitutaulu on kyllä kuin märällä sienellä pyyhitty. Ei kirjoitusta. Tabula rasa. Ja elämä risa."
(Enkelit kanssasi, s. 31)

Jussi Vares nuuhki varovaisesti huoneiston ummehtunutta aromia.
Ihme ettei kaiken osaava Microsoft ollut vieläkään keksinyt asentaa Windowsiinsa jokaisen nörtin kovasti kaipaamaa tuuletusikkunaa.
(Mullan maku, s. 78)

"Elämä on tätä. Tänään kaveri voi tuntea itsensä vaikka minkälaiseksi matopelin maailmanmestariksi. Mutta lopulta madot voittaa aina. Siis aina." -- "Onhan sitä siinä... ajatusta. Miehellähän on jutuissa tasoja kuin keittiöjakkarassa."
(Mullan maku, s. 60)

Rahasta tappaminen, sehän oli vain perhesuunnittelua, mutta ikään kuin tommosen kolmenkymmenen vuoden viiveellä. -- "Vähemmän minä teen vahinkoa kuin aborttilääkäri", kaveri oli siinä jatkanut. Minä sentään odotan ja katson että millainen mulkero siitä lapsesta oikein tulee
ja kehittyy, ennen kuin minä kaavin sen kaduilta muita
ihmisiä häiritsemästä."
(Mullan maku, s. 146)

Miehen pikkuruisista silmistä pilkahteleva katse oli tarkkaavainen
ja arvioiva; se oli kuin navetan sontaluukuista syksyiseen räntäsateeseen kajastava alastoman hehkulampun valo.
(Pimeyden tango, s. 16)

Veko Hopea kaatoi kuppinsa puolilleen Possun kahvia, joka näytti raakaöljyn tahrimalta Kaspianmeren rantaliejulta. Eikä juuri
maistunutkaan kummemmalta.
(Pimeyden tango, s. 141)

Ikimuistoiset suomalaiset perinteet kieltävät kunnon suomalaista miestä
k o s k a a n ohittamasta kapakkapöydässä notkuvaa entistä armeijakaveria ilmoittautumatta tälle, ja mieluummin vielä erittäin reippaalla äänellä.
(Keltainen leski, s. 61)

"Syyn ja seurauksen laki." Pastori Alanen rypisteli otsaansa. "Kukas viisas se nyt olikaan - taisipa olla itse Konfutse - joka jo aikoinaan lausahti, että jos menet illalla petiin kutisevan peräaukkosi kanssa, niin aamulla heräät sormi tahmaisena ja pahalta haisevana. Niin yksinkertaista se on."
(Kolmastoista yö, s. 93)

"Mulle se ylikypsä omena tipahti vasta sitte ku Jussi teki oharinsa ja häipyi räntäsateeseen mitään sanomatta." Alanen puri leukaperänsä tiukasti yhteen. "Saatana niinku hernerokkapieru torstai-iltaan!"
(Aito turkki, s. 195-196)

"Hätä ei ole tämmöinen. Minulla kun on aina mukanani mittatilaustyötä oleva nahkapyjama. Ja se on kyllä tähän päivään mennessä palvellut meikäläistä täysin moitteettomasti. Kaikissa olosuhteissa."
(Kolmastoista yö, s. 111)

"Ihan kivat shortsit." Kellertävään mekkoon pukeutunut, komealla nenänkaarella sekä erittäin anteliaalla kaula-aukolla varustautunut vaaleaverikkö totesi lähestyvät miehet nähdessään. "Palmupuut minä kyllä tunnenkin, mutta mitä nuo värikkäät pörriäiset mahtavat olla?" "En tiedä, mutta pelkään kyllä pahinta. Minä aion mennä nyt suoraan kotiini
ja katsoa heti lääkärikirjasta."
(Pimeyden tango, s. 110-111)

Huhtasen Apon askel alkaa olla lyhyt kuin lapsen viivotin. Ei se nää joulua. Olisi vaan tyytyväinen että pääsee pois. Kun on semmonen akkakin. Ilkeä ja persekin leviä kuin sontatunkio.
(Pimeyden tango, s. 178)

"Juu. Me oltiin armeijassa yhtä aikaa. Mutta ne oli niin salaisia erikoistehtäviä, että en mielelläni puhuisi asiasta nyt yhtään tämän enempää." "Aivan varmaan. Vakoilitte ilmeisesti kimpassa jotakin Stalinin kanavaa, vai mitä?" "Ei toki. Me maattiin koko kesä piilokorsussa Äänisen rannassa ja raportoitiin kerran viikossa radiolla pääesikuntaan ennusteita Petroskoin perunasadon kehittymisestä..."
(Pimeyden tango, s. 126)

Neiti Vaaralan rinnat olivat sopivan keskikokoiset, pinkeän uhmakkaasti kaartuvat, symmetrisen täydelliset. Niiden kärjet kohoilivat kuin syyskylmässä vedessä kisailevien saukonpoikasten leikkisät kuonot.
(Enkelit kanssasi, sivu 63)

Sivun alkuun